Nousin tänään kahdeksalta ja menin yhdeksäksi koulun kirjastoon kirjoittamaan yhtä koulutyötä. Pienen pieni söpö orava hyppi ison ikkunan takana mun lukupöydän vieressä.. Päivällä oli terapia. Siellä itkin koko ajan.. olin itsekin vähän ihmeissäni, että mitenkäs nyt näin itkettää, en ollut ollenkaan etukäteen tiedostanut, että on niin paha olla. Tällä kertaa myös vähän kerrattiin ja laitettiin "pakettiin" mun asiat, jotta terppa vois kirjottaa Kelalle lausunnon jatkosta.. mulle on sanottu, etten enää voi saada kahta kertaa viikossa sitä tukea, vaan se tulee nyt muuttumaan yhdeksi kerraksi viikossa, että Kela ei koskaan myönnä sitä tän enempää.

Nyt illalla olin harrastamassa mun lajia tuolla puistossa nurtsilla.. oli niin ihanaa taas kun aurinko paistaa eikä ole yhtään kylmä.. rakastan kesää. Kengät vaan rupes hankaamaan mielettömästi ja jouduin lopettaa puolessa välissä. Pitää käydä apteekista ostamassa compeedjä, vai mitä ne nyt onkaan..

Ihmetyttää vähän kun äiti soittaa mulle nykyään tosi harvoin..varmaan kerran viikossa. Ennen se soitti vähintään joka toinen päivä. Tässä talvella oli tosi monta kertaa niin, etten halunnut vastata kun se soitti, koska olin sairaalassa, enkä halunnut valehdella missä oon. Oliskohan se jotenkin sit vaikuttanut siihen, että se ei enää soittele niin usein.. jos se luulee etten mä haluu puhua sen kaa... mut en oikeesti voi kertoa mun vanhemmille, että oon aina välillä mielisairaalassa. Tällä hetkellä itseasiassa on sellanen mielessä, että sitten kun kaikki asiat on hyvin, eli kun oon valmistunut sun muuta, niin sitten voin kertoa, että olin oikeesti silloin sairaalassa...

Pelkään vähän sitä, että jos joudun taas kesällä johonkin otteeseen sairaalaan..sitten menee tää opiskelu tahti päin peetä ja sitä en kestä...nyt on pakko opiskella täysillä, oon jo niin paljon jäljessä.