Aamusta jaksoin tosi heikosti keskittyä kirjoittamiseen, mutta sain onneksi tarvittavan tehtyä. Mun pää on ihan sekasin aamuisin..varmaan noista lääkkeistä. Vähän huolestuttaa toi juhannus, kun sillon tulee biletettyä festareilla kolme päivää.. ja ei todellakaan selvin pin. Eikai siinä muu auta kuin jättää lääkkeet ottamatta, niin ei tuu niin kauheita krapuloita. Tänään terppa sanoi maagisen sanan, "viimeinen"...jotain tällasta: "voin sitten siihen VIIMEISEEN lausuntoon Kelalle kirjoittaa..." Todellakin vihlaisi toi "viimeinen".. eli se on sitten mulle vissiin viimeinen vuosi terapiaa sysksystä lähtien. Eli tasan vuoden päästä mulla on VIIMEISET terapia kerrat meneillä!!! Mitäköhän siitäkin tulee..tuskin tässä mitään ihme parantumisia tapahtuu seuraavan vuoden sisällä. Terpalle kerroin innoissani, etten ole ainakaan kuukauteen oksentanut... no tietty sit tuli heti joku ihme kohtaus kun pääsin kotiin, söin ahmimalla ja sit oli pakko tehdä se. Se on tosi usein näin, että jos oon terapiassa sanonut etten ole oksentanut niin ja niin moneen päivään, niin heti sit sinä päivänä oksennan. Hyvä minä. Terppa totesi, että alan jo paremmin hallitsemaan mun ahdistusta ja voin jo tervehtiä sitä käsi kädestä ja toivottaa tervetuleeksi ja sanoa samantien tervemenoa! Totta... ainakin välillä. Toivon nyt todellakin, etten joudu sairaalaan nyt kesäkuussa, kun on noita opiskelujuttuja niin hiton paljon.

Luin eilen yhdestä Psykiatria -kirjasta, että paniikkihäiriötä on sellaista jossa on julkisenpaikan palkoa ja sellaista jossa ei ole sitä. En oo tienny, että se jaetaan kahteen eriin. Mulla itseasiasssa on varmaan jonkunlainen paniikkihäiriö ilman julkisten paikkojen pelkoa. Silloin ainakin kun sekoan ja tuun itsetuhoiseksi.

Vitsit ku oon syöny paljon taas tänään..mä en tajua mikä ihmeen ahmimisjakso nyt on meneillä. Se on varmaan toi uusi lääke.. ärsyttää. Nyt pitää tsempata syömisten kaa!